Kuin kaksi marjaa.

Olen useissa kirjoituksissani pyrkinyt selittämään nurmijärveläistä sielunmaisemaa – lukijoille mutta ehkä ennen muuta itselleni – verraten sitä teinivuosieni kokemuksiin Äänekoskella. Sitä mukaa on tullut yhä selvemmäksi se tosiasia, että näillä kahdella itselleni rakkaalla paikkakunnalla on sangen paljon yhteistä. Mutta löytyykö mitään eroja, ja kumpi mahtaa olla loppupeleissä parempi?

Toisin kuin joissakin aikaisemmissa jutuissa, tällä kertaa en selvitä asiaa filosofian tai meditoinnin kautta vaan puhtaalla insinöörilogiikalla. Paikkakunnat vierekkäin ja vertailuun.

Sekä Nurmijärvellä että Äänekoskella voidaan katsoa olevan kolme isompaa taajamaa; Klaukkala, Kirkonkylä ja Rajamäki vastaan Äänekoski, Suolahti ja Konginkangas. Yksi on tahtoen tai tahtomattaan syrjään jäänyt sivustakatsoja, kaksi muuta nahistelevat avoimesti ja joka asiassa ilman hanskoja. Neljännet taajamat (Röykkä ja Sumiainen) ovat jo niin paljon pienempiä että hyvä jos huomataan. Ei mitään eroa.

Siinä missä Äänekoski on rakennettu paperiteollisuuden ympärille, voidaan Nurmijärveä pitää lähtökohtaisesti agraarivaltaisena kuntana. Molempia paikkakuntia vuosikymmenten ajan pystyssä pitäneet elinkeinorakenteet muuttuvat. Tasan.

Nurmijärveltä kuljetaan Helsinkiin, Äänekoskelta Jyväskylään. Kumpikaan iso kaupunki ei ymmärrä jaloissaan ramppaavia landepaukkuja ja uskoisivat olevansa huomattavasti onnellisempia ilman heitä. Ratkaisematon.

Äänekosken vaakunassa on kolme hopeakurkea. Meille old school -äänekoskelaisille tuo on kuitenkin aina ja iankaiken oleva Suolahden vaakuna, ja siinä oikeassa ja/tai entisessä oli kolme postitorvea. Nurmijärven vaakunassa on seitsemän veljestä. Mikäli kuntauudistuksen myötä joudumme ottamaan käyttöön Mäntsälän vaakunan, on siinä yksi hirvenpää. Hirvestä tulee miinuspiste, joten 6-6.

Uimahalleja on Rajamäellä 1, Äänekoskella 1 ja Suolahdessa 1, mutta Klaukkalan uimahallista mesotaan ja tapellaan kunnallispolitiikassa jo siinä määrin että lopputulema on käytännössä 2-2.

Urheilumaastot. Citymarket. Mopojen meluhaitat. Lukio. Ammattikoulu. Kaikki on, paitsi ammattikouluhan ei ole enää ammattikoulu vaan yleensä latinankielisen brändinimen ja kahden rivin mittaisen sivistyslaitosmääritteen omaava instituutio, yleensä amk-tasoinen sellainen. Poikien nenänalushaivenia nimitettäneen molemmissa paikoissa kuitenkin edelleen amisviiksiksi. 5-5, tai jos viikset ovat oma eränsä, niin 6-6.

Antti Kalliomäki = Jorma Kinnunen. Maukka Perusjätkä = Anita Hirvonen. Antti Jokinen = Mikko Niskanen. Hyvitetään uimahallipyöristystä aavistuksen verran, niin myös Matti Vanhanen = Pekka Leppänen.

Äänekoski on vahvasti profiloitunut Huiman koripallojoukkueisiin. Klaukkalan NMKY olisi luonteva verrokki, se tekee hyvää juniorityötä on mutta ei yllä samaan ykkösjoukkueen sisäiseen sättimiseen, hyvä jos on koko ykkösjoukkuetta. Myös jääkiekkoseura Kurra keskittyy juniorityöhön – luulisi seuraavan Ville Peltosen jo pikku hiljaa putkahtavan liigajäille. Nurmijärven Jalkapalloseurassa alkaa sättimispuoli olla kunnossa, mutta toistaiseksi vain junioripuolella, ja miesten pitäisi sarjataso tai kaksi petrata ennen kuin oltaisiin samalla viivalla Huiman kanssa. Nurmijärvellä on kuitenkin myös Korven Korvenpojat – kunnan vanhin ja sitä kautta perinteikkäin urheiluseura. Koska olen pelannut sekä KKP:ssä että Huimassa, menee tämäkin osa-alue tasan.

Kaiken kaikkiaan tasapeli, ja hyvin samanoloiset arkielämän lähtökohdat. Nurmijärvi-ilmiö ei ota kantaa kummankaan ehdokkaan puolesta, vaan kehottaa paikkakuntalaisia äänestämään jaloillaan, ihan niin kuin itse parhaaksi näkevät.