Mitä tulee ostokokemuksiin päivittäistavarakaupoissa, tunnustaudun hivenen kriittiseksi, tai sanotaanko laatua arvostavaksi. Kukapa meistä ei hakisi maidonhakureissultaan sitä ainutlaatuista asiointikokemusta joka syntyy ainoastaan silloin kun metropolikehän übermarketin valikoima kaikkine erikoistiskeineen yhdistyy letkeään palveluun, joka tuo mieleen lapsuuden pyöräretket kesämökiltä kyläkauppaan merkkareita ostamaan.
Veikkaan, että moni Harjulan nurkilla vuosituhannen vaihteen kieppeillä asunut allekirjoittaa väittämän, jonka mukaan missään ei niin lähelle olla päästy tuota teoreettista ihannesuoritusta kuin legendan maineeseen yltäneessä Klaukkalan Sparissa. Siinä missä tiskit notkuivat makuelämyksiä, joista muissa taajaman kaupoissa pystyi vain haaveilemaan, ylsi myös henkilökunnan ystävällisyys ja palvelualttius sfääreihin, joka sai välillä suorastaan miettimään että eikös sieltä kaupasta nyt tänäänkin voitaisi jotain hakea. Sijainti toisen manan majoille päätyneen kauppaketjun slogania siteeratakseni ”Kotimatkasi varrella” teki myös meidän perheestä kertalaakista kanta-asiakkaita.
Kunnia kuuluu ilman muuta kaikille, mutta hyvin paljonhan Sparin hyvyys konkretisoitui kauppias Tomi Huuhoon, johon törmäsi tuon tuostakin käytävillä hyllyrivejä tasoittelemassa ja asiakkaita tervehtimässä. Sparissa myös kuunneltiin toiveita sutjakkaasti. Yhteen aikaan olimme suorastaan addiktoituneita tietynlaisiin aamiaismuroihin, sellaisiin pieniin weetabix-kökkäreisiin joihin oli laitettu banaanihötöä. Niitähän emme ensi alkuun Sparista löytäneet, joten eikun lappua palautelaatikkoon, suurin piirtein juuri ylläkuvatulla tarkkuudella. Seuraavalla viikolla, yllätys yllätys, kyseisille herkuille oli raivattu paikka murohyllyssä.
Kansa äänesti jaloillaan ja Spar tykitti tiskiin myyntilukemia, joista S ja K pystyivät vain haaveilemaan. Ketjutuki oli mitätön mutta tuote oli kunnossa, palvelu pelasi ja kannatti tulla kauempaakin. Siellä kävi tuntemiani uusmaalaisia mainosperheitä viikonloppuostoksilla ihan varta vasten, eikä ainoastaan naapurissa olleen Alkon ansiosta.
Spar ei meitä kauaa ehtinyt ilahduttamaan, kaiketi noin vuosikymmenen verran kiitos eurooppalaisten kauppaketjujärjestelyjen. Eikä ollut mikään ihme sekään, että Kesko iski silmänsä asiansa osaavaan kauppiaaseen ja lyhyen market-jakson päästä edessä oli hulppea Citymarket. Siihen olemme nyt pikkuhiljaa totutelleet ja sinällään hyväksi havainneet. Vaikka totuuden nimissä on sanottava että vuositasolla miltei tonnin suuruiset S-bonukset ohjaavat asuntovelkaisen ekonomin kauppakasseja tätä nykyä vahvasti Lepsämäntien alkuun, kaikki yhtään spesiaalimmat herkut haetaan Cittarista. Tokihan siellä ison kaupan ja valtakunnallisen ketjun äkeet lyövät niskaan mutta äkkipäinen pika-analyysi kertoo että hyvin näyttää Tomi löytäneen paikkansa klaukkalalaisten ja Halmesmäen välistä - paikasta jossa painetta varmaan osataan lyödä koko lailla tasaisen kivuliaasti molemmilta puolin.
Tomin pomo, Keskon Citymarket-linjan johtaja Mika Rautiainen on entisiä asiakkaitani ajoilta jolloin yhdessä lanseerasimme Keskolle ikäänkuin koemielessä jo lopetetun halpakauppakonsepti Cassan jonkinmoiseksi Lidl-vastavoimaksi. Niiltä ajoilta voin ja uskallan sanoa että Mika osaa sekä antaa toiminnan vapauksia että ymmärtää maanläheisen, humoristisen ja kansantajuisen otteen merkityksen. Tätä tukevan esimerkin sain joulun alla kun Mika avasi uusimman neljän K:n paikan ex-kotikaupungissani Äänekoskella. Meno oli sielläkin mutkaton, kalatiskin palvelu suorastaan loistava ja paikallinen kauppias täydellinen Tomi Huuho -kloonaus. Näyttäisi Cittareissa olevan meneillään vilpitön pyrkimys päästä edes kalpean aavistuksen päähän siitä, mitä Klaukkalan Spar aikoinaan pystyi olemaan. Sen kun toteuttavat valtakunnallisella tasolla niin uskalletaan puhua suoranaisesta vähittäiskaupan vallankumouksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti