7-vuotias tyttäreni kysyi minulta taannoin mieliruokaani, juuri sillä intensiteetillä ja absoluuttisen tiedon välttämättömyydellä kuin vain tuonikäinen osaa. Asiaan piti perehtyä tosissaan. Nyt ei haettu parasta yksittäistä elämystä tai hetken hurmaa makuhermoille, nyt oli tosi kyseessä. Piti löytää ruoka jota ilman ei voisi elää, jota kernaasti napsisi lopun ikänsä jos mitään muuta apetta ei tarjolle koskaan enää tulisi. Nyt oli sisällöllä merkitystä.
Pähkin asiaa juuri niin syvällisesti kuin pystyin ja vastasin: lasagne. Ruokalaji, joka konkreettisesti kuvastaa suhtautumistani perusasioihin. Toki nautin mielelläni kampasimpukoita, kateenkorvaa, viiriäisenmunia tai vaikka sitten sammakonreisiä – en ole nirso ja herkuttelun päälle ymmärrän kun Top Chefiäkin katson. Mutta kun elämänfilosofinen ajattelutapa on lihapulla- ja perunamuusilähtöistä niin valinta oli sitä myöten selvä. Herkuttelulla on sijansa, mutta nälkä ei saa jäädä – tätä periaatetta olen esimerkiksi lounasaikaan toteuttanut jopa sellaisella antaumuksella, että kollegat ovat pohtineet kuinka paljon helpommin asiat olisivatkaan jos minulla olisi vetskari vatsassa. Ei tarvitsisi turhaan käyttää aikaa ja resursseja maisteluun tai pureskeluun.
Nurmijärvellä löytää hienosti iloa asioista, jotka tehdään niinsanottuun isoon maailmaan verrattuna ihasteltavan suoraviivaisesti ja turhia koreiluja välttäen. Kuluneella viikolla hyödynsin kahta hyvää esimerkkiä. Ensinnäkin parturi – Punavuoressa olen useammankin kerran päätynyt tuoliin jossa peilaillaan, nyplätään, rajataan ja taputellaan isolla sydämellä, mutta kivijalasta ulos kävellessä tunne on häiritsevän paljon sellainen että juurikaan mitään ei saatu kuontalolle tehtyä. Klaukkalan Päämiehessä kun istahtaa tuoliin, niin kysytään pari ohjetta ja sen jälkeen sakset viuhuvat. Aikaa menee alle puolet, lopputuloksena on kasa lattialla ja suorastaan koulupoikatasolle yltävä nuorentuminen. Tsekkitukan takaisin kasvattaminen tietysti ottaa oman aikansa, mutta you get the point. Vähän vähemmän porua, paljon enemmän villoja.
Rima ylittyy ehkä vielä kirkkaammin paikallisella urheiluhierojalla. Kuten ainakin rivien välistä on näissä kirjoituksissa ollut varmasti luettavissa, en varsinaisena urheilijana itseäni pidä, mutta istumatyö ja luonnostaan vähän kaareva selkä pitävät huolta siitä, että lihasten rentous yltää tuon tuostakin heinäseipään tasolle. Marylandissa asuessamme innostuin kun näin ilmoituksen urheiluhierojasta, jonka asiakkaina kuulemma ramppaa Washington Capitalsin NHL-pelaajia. Yllätys oli melkoinen kun äijäkäsittelyyn saapuessani tilassa oli lamppujen sijaan muutama kynttillä, luoden juuri sen verran valoa että näki lukea kyltin jossa kiellettiin kaikenlainen pervoilu sen uhalla että heitetään saman tien pellolle ja silti joutuu sessiosta maksamaan. Itse möyhennys keskittyi varvasväleihin, joiden nypläämiseen käytettiin varmaankin puolet koko sessiosta.
Toista on Klaukkalan Hierontapalvelun Jari Salmen hellässä huomassa, jossa armoa ei anneta vaikka tunnin aikana tekisi monta kertaa mieli pyytää. Ihanasti tekee kipeää, ei päämäärättömästi rusikoiden vaan taidolla ja teholla paikat aukoen. Kyllä tietää käyneensä kun hoipertelee rappuset alas, silti alkaa saman tien odottamaan innolla seuraavaa kertaa.
Ylipäätään täällä ei turhiin veivaamisiin käytetä aikaa vaan asiat sanotaan ja tehdään niin kuin ne on. Tai sanotaanko, että aika usein ollaan verrattain hissukseen, mutta kun juttu puheeksi otetaan niin ei sen kanssa kaunistella eikä krumeloida. Vaikka suorasta puheesta ja toiminnasta pitäminen tuo hiuksenhienoja ristiriitaisuuden tunteita asioiden kauniin paketoimisen ja oikealla tavalla tarjoilemisen puolesta puhuvalle mainosmaakarille, täytyy nostaa hattua. Loppupeleissähän sisältö kuitenkin ratkaisee, ja ytimen on oltava riittävän hyvä lunastaakseen ylväätkin lupaukset. Olipa paketti kuinka korea tahansa, on sen aina osattava kertoa ihan sitä samaa tarinaa mikä sisältäkin löytyy. Niin, että tarinalla on vastaanottajalle oikeasti merkitystä. Truth well told, kuten taannoinen mainosmoguli on sanonut – ei niin että puhutaan NHL:stä ja tarjotaan tuoksukynttilöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti