Kun Klaukkalan hyvä urheilukenttä on lumen ja roudan tilapäisesti alleen hautaama, näinä päivinä joutuu piipahtamaan Espoon puolella jos haluaa ottaa tuntumaa radalla juoksemiseen. Samalla astutaan monessakin mielessä maaseudulta metropolialueelle.
Liekö tuon demografisen muutoksen aiheuttamaa oli myös kummastunut ilmeeni kun sinällään kehnosti menneen aamutreenin jälkeen löntystin suihkuun. Silmät kyllä aukenivat sepposelleen kun eteen lävähti kyltti, jossa boldatuilla kirjasimilla ja huutomerkin kera sanottiin: Huom! Penkkejä ei saa viedä suihkutilaan!
Pakko oli moinen kehotus lukea kahteenkin kertaan, ennen kuin ymmärsin että siinä tosiaankin, ihan oikeasti, kiellettiin viemästä penkkejä suihkutilaan. Ongelma taisi niillä kulmilla olla kohtuullisen iso, koska vastaava kyltti löytyi myös viereisen pukuhuoneen ovelta. Mutta miksi, oi miksi joku haluaisi viedä penkkejä suihkutilaan? Siinäpä asia joka askarruttaa mieltä yhä edelleen.
Ensinnäkin, niille jotka uupumisen tai muun syyn takia suihkuttelevat mieluiten istualtaan, suihkutilat tarjosivat jo kaksi pitkää ja kiinnipultattua penkkiä. Toiseksi, suurin osa pukuhuoneen penkeistä, siis niitä joita suihkuunvienti ensisijaisesti uhkasi, oli tiukasti samaa rakennetta kuin naulakotkin, mahdotonta irrottaa ilman aikaa, apuvälineitä ja piikkauksen aiheuttamaa, sangen huomattavaa meteliä ja pölyä. Ne kaksi teknisesti irrallista penkkiä olivat viiden metrin pituisia ja painoivat arviolta 100 kiloa. Ei ihan spontaanisti, ilkivallan tai hauskanpidon nimissä, siirreltävissä.
Koska kieltäydyn vielä taantumasta jossain kohtaa väistämättömään ”ei noin minun nuoruudessani ollut tapana” -ajatteluun, en jaksa tajuta että nykyajan nuoret vaan huvittelevat irrottelemalla ja kanniskelemalla tajuttoman raskaita penkkirakennelmia suihkuun. Tai se nyt vielä puuttuisi jos aikuiset olisivat asialla. Näin ollen ainoa tapa, millä tuon kyltin pystyn itselleni millään tasolla selittämään on se, että pääkaupunkiseudulla asiat vaan nähdään eri tavalla kuin muualla. Näin se meillä vaan menee. Olenko siis lopultakin vieraantunut täysin pääkaupunkiseudun ajattelutavasta, jos minun mielestäni ei ole mitään järkeä, missään olosuhteessa, että puisia pukuhuonepenkkejä kannetaan suihkuun? Onko maalaisjärki ottanut niin täydellisen ylivallan mainosmiehessä, että tuollainen, varmaankin sitten joidenkin mielestä ihan asiallinen ja perusteltu kielto tuntuu totaalisen käsittämättömältä?
Juoksun aikana olin jo kiinnittänyt huomiota radan varrella olevaan syljeskelykieltoon. Kyseessähän ei ole mikään ulkotartan vaan enemmänkin mattomainen mondo-pinnoite ja itse ajattelen että johan sen terve (maalais)järkikin sanoo että jos tuohon sylkee niin räkä lillii siinä kuin kokolattiamatolla ja sen jälkeen jättää messevän tahran. Ei tulisi mieleenkään, mutta niin kai sitten jotkut ajattelevat, että matolle räkiminen on ihan ok. Vaikka sitten näin kylässä käydessä. Kun kerran kieltokyltti on sillekin tarvittu.
Pakko ottaa instanttia vertailukohtaa Nurmijärveen. Balanssin kuntosalilla ei kielletä räkimistä eikä penkkien viemistä suihkuun, ei myöskään Rajamäen uimahallin kuntosalilla tai altaiden puolella. Balanssissa muistutetaan kohteliaasti viimeistä lähtijää sammuttamaan valot, saunan ja radion. Myönnetään että maalaisjärki senkin sanoisi ilman lappua, mutta toisaalta moni unohtaa saliolosuhteissa kiinnittää asiaan huomiota. Muistustus on siis perusteltu. Uimahallilla kielletään shortseissa uiminen ja komennetaan suihkuun ennen altaaseen menoa. Teinit halunnevat brassailla bermudoillaan ja föönatuilla niskatukillaan eivätkä aina ymmärrä että ne likaavat veden tehokkaasti ja näin haittaavat muita. Hyväksytään.
Mikä ihme on joihinkin mennyt kun joudutaan penkkien vieminen suihkuun ihan erikseen kieltämään? Onneksi Nurmijärvellä ei tuontasoisiin huomautuksiin vielä ainakaan ole tarvinnut törmätä. Ihmisten kykyyn ajatella omilla aivoillaan ja rehellisen maalaisjärjen voimaan voi punavuorelainen mainosmieskin täällä kaikeksi onneksi luottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti